I`m Bollywood dancer, dancing for funny...

jatkot

2009-03-28T02:32:01+02:00

Olin juhlissa. En juonut, kun on pää ollut viime aikoina ihan sekaisin

muutenkin. Kaikkea sattui, yks luuli olevansa vailla elämäniloa, koska

vertasi itseään muihin, aikani revin häntä sieltä pois.

Sitten minä! Sitten minä idiootti, aloin tehdä samaa.

Aloin kadehtimaan. Mitä enemmän kadehdin ympärillä olevia, sitä

surkuisemmaksi oma olo muuttui. Mitä turhuutta! Tuntui että ihmisten

katseet kiertelivät ympäriinsä, eivätkä koskaan pysähtyneet minuun.

Vaan aina johonkin muuhun. Vertailu on vihonviimeistä. Se tuhoaa

kaiken. Tekee minut vain vihreäksi itsesääliäksi.

Vie pois sen kaiken, mikä saisi jonkun katseen joskus pysähtymään.

Hyvästi, tytöt.

2009-03-11T23:44:01+02:00

Olen jo kauan toivonut voivani kirjata ylös kirjat mitä luen, ja ehkä myös teatteriesitykset. Saattaa olla että tää on taas niitä ideoita, alan opiskelemaan espanjaa, käyn joka päivä elokuvissa...Mutta kokeillaan.

Voinhan tietenkin listata myös elokuvia ja taidenäyttelyitä tai keikkoja.

Kokeillaan.

Luin tänään Riku Korhosen Hyvästi, tytöt. Se herätti monenlaisia tuntemuksia. Tavallaan kateutta Riku Korhosta kohtaan koska A) Se osaa kirjottaa B) Se on saanut taatusti pillua yli oman tarpeen.

Sitten tuli kauhean surullinen olo siitä että mä en oo enää tyttö. Olen liian viisas siihen. Mä en ole tiedostamattani jumalaisen kaunis tai seksikäs.

Jos mä joskus näytän hyvältä, se tarkoittaa seitsämää tuntia peilin edessä, ja on taatusti tarkoitus ja tiedostettu sellainen.

Mutta se oli viisas kirja. Se oli hauska kirja. Jotain keveän ja raskaan välimaatossa. Just sellanen mitä kirjat on parhaimillaan, kun kirjoittaja uskaltaa olla rehellinen ja samaan aikaan keksii kaiken.

Tänään en ole lukenut muuta. Enkä mennyt teatteriin, koska ajatuskin

siitä ahtaudesta, ihmisten hajusta ja liikehtimisestä sai panden nousemaan kurkkuun.

Katsoin Metsoloita, mutta sitä en kyllä ala analyseeraamaan tämänkään vertaa.

Hei sun heiluvilles

2009-03-02T00:13:01+02:00

No ollaanpa täällä blogissa nyt uudistuttu. Vau.

Tänään on ollut aika kivaa. Heräsin puol kolmelta, sic. Ja sitten aloin ihan huomaamattani vähän järjestellä paikkoja, sit kävin vähän kävelyllä ja kaupassa. Äsken katoin Komissaario Palmua tuhannetta kertaa.

Ja vedin tietty mummon Antille ostaman karkkipussin, josta tuli ällöttvä olo.

Mulla on nyt tosi vähän kouluu, ja se on tosi kivaa. Ei nimittäin tarvi tehdä mitään, voi vaan nukkua. Musta tuntuu et se on kaikkein kivointa.

Kivaa on kyl myös et tulee kevät. Tää kirjoitus on vähän niin kun jonkun viisi vuotiaan, mutta ei se mitään.

Totuus nimittäin on: EN OLE AJATELLUT TÄNÄÄN MITÄÄN, JA SE ON OLLUT IHAN VITUN IHANAA!

22.12.2008

2008-12-22T23:39:00+02:00

Joulu tulla jollotta, eikä se vois vähempää kiinostaa. Ei se nyt ihan noin voi olla,eihän??
On kivaa kun on loma, on kiva kun saan aurinkovalo lampun, on kivaa kun voi syödä julia-karkkeja, on kivaa kun voi syödä imellettyä ja kinkkua, on kivaa antaa lahjoja, on kivaa kun mennään äidin kanssa jouluavantoon, on kivaa syödä riisipuuroa, on kivaa kuulla Sylvian joululaulu, ja niin: On kivaa kun tietää et se on pian ohi...
Sitten lähdetään Lappiin. Ah ja voih. Ollaan kaikki odotettu sitä ihan into piukeena.
Mulla ei ole erityisen suuria suunnitelmia. Kunhan vaan olen ja hengitän, unohdan jotain.
Hyväksyn vähän.
Jotenkin, voin nyt aika hyvin.

Kun ehtisi pitkästyä

2008-11-20T11:51:00+02:00

Laitoin pyykit koneeseen, vihdoinkin. Elämäni on yhtäkuin koulu. En osaa enää lähteä sieltä. Saunon, jumppaan ja polttelen siellä iltani. Toivon Finlandiaa Juha Seppälälle. Musta on naurettavaa, että Saisio joka on jo saanut palkinnon, on taas ehdokkaana. Pitäisi olla joku sääntö, että kerta riittää.
Näen seksi unia opettajistani. Joka yö. Tietääköhän ne sen?
Varattiin lennot Inariin, kaksi viikkoa joululomalla. Inarinjärvi ja rantasauna. Lunta ja tähtitaivas. Ihmiset kuin siskoja ja veljiä. Joihin voi kääriytyä kuin peittoon. Viime viikonloppuna opetin kirjoittamista, ja se se oli vaikeaa. Vaikeampaa kuin kirjoittaminen. Opin koulussa koko ajan niin vaikeita asioita, että nukkumis määräni on lisääntynyt huimasti. Kamala tarve kuunnella ballaadeja. Kandin aiheeksi saatiin rustattua tähän mennessä: Ihmisen on pakko olla koko ajan.
Olen odottanut punaista mattoa ja jotain banderollia, jonka alitse voisin kulkea; VALMIS. Siinä lukisi, ja sitten tajuaisin tehneeni jotain. Se tulee vasta keväällä. Äiti kysyi, miksi haluan kirjoittaa näytelmiä. Ensin en osannut vastata, sitten tiesinkin. Jos kirjoittaa kirjoja, joutuu juomaan yksin ne kännit itselleen. Jos kirjoittaa näytelmiä, saa paremmat bileet. Kaikki juovat itselleen, yhdessä. Minä haluan melkein olla yhteisössä.
Vaikka on kiduttavaa, että kun minun työni on valmis, muiden vasta käynnistyy. Ja minä joudun, odottamaan lunastusta. Ja sitten kun se olisi tarjolla, voin jo vihata tekstiä.
Olen kirjoittanut hitaasti, ja tunnustellen,tietämättä onko sillä mitään tulevaisuutta.
Eikä valumiseen, pitkästymiseen ole ollut aikaa.
Ensi vuoden asun Berliinissä. Ja aijon kirjoittaa sen kaupungin.

maanantain mömmö

2008-11-03T20:40:00+02:00

VOI. Maanantai ei ole ehkä koskaan erityisen helmi, mutta tänään se on jotenkin ollut erityisen perseestä.
Syynä voi olla tietenkin se, että viikonloppuna oli vähän liiankin hauskaa, niin että nyt sitten kärsitään...
Mami oli täällä, enkä tiennyt sen lähtevän niin aikaisin, joten nukuin pommiin sen näkemisestä, yhyy.
Sitten ei ollut rahaa, latin latia...Improlaulussa aloin itkeä,kun alkoi tuntua et kaikki muut osaa, mutta minä en.
On hirveää kun ei osaa! Se on kamalan vaikeaa, ettei ala vihaamaan itseään.
Hassua, minä joka en ole yleensä osannut kauheasti mitään, olen jostain kaivanut sellaisen osaaja-identiteetin...No sinne meni sekin.
Viikonloppuna tyhmä mies ihastui minuun. Minä olen pitkään toivonut, että edes joku, huomaisi minut. Jotain todistusta omasta olemassa olostani. Etten ole näkymätön.
Selvä, en ole näkymätön, joku voi pitää minua kiinostavana.
Mutta enhän minä voi olla ketä tahansa varten!

Hän puhkuu energiaa!

2008-10-01T21:19:00+03:00

Koulussa on ollut ihanaa. Olen juoksennellut kuin koira kieli ulkona suusta, ollaan leikitty ja tehty demoja koko kurssin kanssa. Olen ollut täynnä energiaa, ja vastaavasti luennoilla istuminen on koko ajan vaikeampaa. Haluisin vain temmeltää!
Huomenna menen toivottavasti Hannan kanssa eko-kampaajalle, jo olisi aika, en muista milloin mun tukassa oli viimeksi joku malli...
Askartelukerho aloitii tänään toimintansa. Sain korjattua muutamia koruja, ja tuunattua joitakin ihan uuteen uskoon. Meidän kerho vaikuttaa vähän joltain parantolan vierihoidolta, mutta on kyllä hauskaa näpertää.
Nyt menen sänkyyn lukemaan ainakin kahdeksi tunniksi, koska se on parasta!

Mitenkäs tää kaikki taas menikään

2008-09-16T23:13:00+03:00

Mitäköhän sitä ei voisi sattua?

En keksi. Tässä on taas tullut sattuneeksi yhtä toista. Sattunut yhtä jos toistakin ystävää.
Ja aina sitä jaksaa ihmetellä, että tämäkin vielä minun täytyi nähdä.
Nyt on kuitenkin rauhallisempi olo. Empatia-itsekkyys vie minulta yö unet. Kädet tärisee, sehän se auttaa.
Nyt on kuitenkin rauhallisempi olo. Otetaan yksinkertaisesti; mennään kouluun, siellä vähän jutellaan ja nauretaan, syödään ja sitten uidaan. Välillä laskeudun sänkyyn ja lueskelen. Otetaan ihan yksinkertaisesti, ja jos kattoo meinaa tippua niskaan...Niin tippukoot saatana.
Törmäsin tähän yhteen epämääräiseen kadulla. En ollut koko ihmistä ajatellut. Ja sitten se pölkkypää sanoi haluavansa selitttää. Sanoi lähettävänsä mailin. Ja minä tietenkin ajattelin, että lähettää, lähettäkööt.
Ja nyt sitten hyppään koko ajan katsomassa että onko lähettänyt. Eipä tietenkään, tuskin lähettääkään.
Eihän minun onneni ole siitä kiinni. Eihän, Asta? Mitä se voisi sellaista siinä mailissa sanoa, millä olisi lopulta mitään väliä? Ei mitään. No ei niin, ei mitään. Joten anna olla. Minä yritän antaa olla.

Arki ei ole ilotulitus

2008-09-09T16:58:00+03:00

Kaksi koulu päivää takana.Tuntuu vähän tuskalliselta luopua kaikesta omasta ajasta. Aamuisin ei ehdi uimaan ja sänkyyn pitäisi päästä aika aikaisin.Kyllähän minä siihen pystyn. Viime vuonna taisin lintsata kaksi päivää. Mutta haluanko sitä?
Täytyy yrittää pitää elämässä jotain muutakin kuin koulu, teatterissa käyminen koulukavereiden kanssa ja kaljan juonti koulukavereiden kanssa.
Olisi ihana saada ihana haave. Joku, mistä voisi olla varma että se toteutuu. Joku matka, joku kiintopiste.

Tasapainoilua

2008-09-01T20:47:00+03:00

Noin neljänä aamuna olen herännyt, ja tuntenut oloni hyväksi ja tasapainoiseksi. Voimakkaaksi, ja eloisaksi.
Ihan tosta vaan. Hullua. Kun tilanne voisi ihan yhtä hyvin olla päinvastainen. Että olisin neljänä aamuna herännyt itku kurkussa.
En kaipaa mitään.
En kaipaa ketään.
Kaikki on jo tässä.
Ehkä osansa tähän harmoniaan on antanut Antony De Mellon viisas kirja, Havahtuminen. Voin suositella.
Myös niille, joille elämäntapaoppaat nostaa karvat pystyyn.
Tänään vaihdoin näytelmän fonttia kolme tuntia! Hermohan siinä meinas mennä, varsinkin kun olen varma että moisen toiminnon olisi saanut hoidettua jollain yhdellä napin painalluksella. Lapseni on nyt 82 sivua iso.
Nyt sen on vain tultava paremmaksi, ei pidemmäksi. Tuntui hyvältä pidellä sitä, kouriintuntuva esimerkki siitä että olen tehnyt kesällä muutakin kun ryypännyt.
Nyt olen puhtaassa kodissani, ja ihmettelen kun ei vaan ahdista ollenkaan.