Kävin syömässä, ihanaa uuniperunaa ja maistuvaa kanaleipää. Soul Kitchen on mun turva ruokala, ja jos ei ole saanut palaakaan alas pitkään aikaan, siellä se yleensä kuitenkin onnistuu. Nyt kävi jopa niinkin hyvin että voin päivittää vuodet uudestaan (katsotaanpas saanko niihin vähän vielä valoakin)

1. 1997 eli kymmenen vuotta sitten

Olin kolmetoista. Ystävyys oli ikuista, vaikeaa mutta ikuista. Kirjeitä kirjoitettiin joka päivä, vaikka joka päivä nähtiin koulussa ja puhuttiin tunti kaupalla puhelimessa. Ja ihan rehellisesti voin sanoa että ne kiihkeimmät, kauheimmatkin riidat oli hyvä käydä. Ne ihmiset on nimittäin vieläkin mun elämässä. Ja varmaan pysyykin. On oikeastaan ihan sama, millaiseksi me kasvettiin, jos jonkun on tuntenut viisitoista vuotta, sitä rakastaa vaikka se ois aivan hanurista. Samaa armoa ei valitettavasti anna enää kaikille.

2. 2002 eli viisi vuotta sitten

Tajusin miten sydän korjataan. Se ei ole erityisen mielyttävää, mutta se on mahdollista. Mut petettiin ja jätettiin mahdollisimman epämielyttävästi.Mutta sitä tuskin voi tapahtua toiste. Terve itsesuojelu alkoi kasvaa mun sisällä, vaikka ei yltänyt toimintaan vielä moniin vuosiin. Piirsin itselleni rajoja, ensin liian löysiä ja sitten kireitä. Ja siltä väliltä, projekti "Miten minä annan itseäni kohdella"-jatkuu edelleen...

3. 2004 eli kolme vuotta sitten

Veihän se mies jalat alta. Kyllähän se oli ihan elämän kevättä koko suhteen alku. Ei kukaan sellainen, niin lähellä, ollut sanonut sellaista. Sellaisa päiviä, joita ei kenekään kanssa enää koskaan. Eikä se edes haittaa! Halusin ne juuri eniten hänen kanssaan. Juuri silloin. Ja vaikka kaikki loppuu joskus, en koskaan unohda sitä kun hän sanoi : En uskonut ennen sua, että voisin vielä rakastaa.
Ja hän voi! Ja saa lapsen ensi kuussa!

4. 2006 eli vuosi sitten

Löysin paikkani tässä maailmassa, niin hyvin kuin kaltaiseni perustyytymätön ihminen voi löytää.
Minä sain ruveta ajattelemaan, että minä saan koko elämäni kirjoittaa. Siinä on sulateltavaa, ihan näihin päiviin asti. Siinä on jo liikaa onnea yhteen elämään.

5. 2007 eli tässä ja nyt

Omat rajat ovat selkeämmät. Terapia toimii, terapia toimii. Koulu on suuri rakkauteni ja ystävät tärkeämpiä kuin ehkä koskaan. Olen ihana, ymmärsin kesällä. Äidistä on tullut uudella tavalla läheinen, muuton jälkeen. Minä opin vielä elämään. Ja uskon, että rakkautta riittää minullekin.

Okei, nyt tuli tosi lällyä kamaa, mutta meikälläinen on vaan ollut aivan vuoristoradassa koko päivän.