VOI. Maanantai ei ole ehkä koskaan erityisen helmi, mutta tänään se on jotenkin ollut erityisen perseestä.
Syynä voi olla tietenkin se, että viikonloppuna oli vähän liiankin hauskaa, niin että nyt sitten kärsitään...
Mami oli täällä, enkä tiennyt sen lähtevän niin aikaisin, joten nukuin pommiin sen näkemisestä, yhyy.
Sitten ei ollut rahaa, latin latia...Improlaulussa aloin itkeä,kun alkoi tuntua et kaikki muut osaa, mutta minä en.
On hirveää kun ei osaa! Se on kamalan vaikeaa, ettei ala vihaamaan itseään.
Hassua, minä joka en ole yleensä osannut kauheasti mitään, olen jostain kaivanut sellaisen osaaja-identiteetin...No sinne meni sekin.
Viikonloppuna tyhmä mies ihastui minuun. Minä olen pitkään toivonut, että edes joku, huomaisi minut. Jotain todistusta omasta olemassa olostani. Etten ole näkymätön.
Selvä, en ole näkymätön, joku voi pitää minua kiinostavana.
Mutta enhän minä voi olla ketä tahansa varten!