Otetaan riski. Vaikka blogi-hiljaisuuteni on kestänyt jo ikuisuuden, ja ne harvat piruparat jotka tätä ovat joskus lukeneet, ovat luultavasti jo mullan alla, kirjoitan silti.

Tähän pitäisi alkuun varmaan laittaa pieni päivitys.

Toukokuu- Meksiko!

Oli ihanaa, oli aivan ihanaa! Ensimmäinen kaukomatkani, jos ei New Yorkia lasketa. Ja eihän sitä lasketa. Meksikossa oli hurjaa muttei liian, ei pelottanut yhtään. Tavattiin aivan ihania, siis aivan ihania ihmisiä. Joista ensimäinen lentää elokuussa Madridista Helsinikiin ilahduttamaan Miina ja minua! diego on ehkä komein mies, jolle olen koskaan puhunut. Elitistinen surffari, joka ei osaa olla hauska englanniksi. Paitsi tahattomasti!Varsinainen herrasmies, espanjalaiseen tapaan. tavattiin taksijonossa. Kauniit silmät, pitää sarjakuvista, empaattinen ja veljellinen. Odotan innolla, me oltiin tosi hyvä tiimi. matkastahan olisi tietenkin paljonkin sanottavaa, mutta se on kauniina muistona, hajuineen solisevine espanjan kielineen, ystävyyden ja rakkauden yhteytenä kauniina kohtana sielussa. Ehkä siitä lisää myöhemmin. Mitä jäi eniten kätee; hirveä hinku maailmalle..Argentiina, Madrid, Peru , Vietnam, jäämeri...Niin paljon matkoja jotka tahtoisin tehdä.

Kesäkuu- Lähtölaukaus kohti näytelmää, Summer of Love eli SOL!

Niin paljon rakkautta..Täynnä ystäviä kohtaan, niin paljon että sitä riitti myös kylänmiehille kuten eräällekin pokeriammattilaiselle ja maanmittarille...Niin ihana Helsinkin hehku päällä. Olin tosi kaunis koko kesäkuun. Täynnä oikeaa itseluottamusta ja halua mennä ihmisiä päin. Mahtavia iltoja, irti maasta, lähellä jotain euforiaa. Kirjoittamista, itsensä ylittämistä, kurinalaista tekemistä, innostavia keskusteluja Lijan kanssa. Upea kesäkuu.Kun siitä jetlagista ensin pääsi. Se oli todella persettä..

Heinäkuu- JUVA ja maanteiden kuningas

Niin sitten pudottiin taivaasta, suoraan Juvan kaupungin rivitalo asuntoon, jossa kaikuu, ja on tyhjää. Kolme kasettia jota kuunnella. Tupakkaa takapihalla. Pesäpallo-otteluita, laitumia, savolaisia jotka eivät ole koskaan kuulleet itseironiasta, paljon Frendejä, paljon kaukopuheluita. Vähän runoja, luettuja ja kirjoitettuja.

OLEN OPPINUT AJAMAAN AUTOA! OLEN OPPINUT KIRJOITTAMAAN PAKINOITA !OLEN OPPINUT KIRJOITTAMAAN ASIOISTA JOTKA EIVÄT KIINOSTA MINUA YHTÄÄN!

Ja oppimaanhan tänne tultiin. Huomaamaan, miten ihana elämä minulla on siellä Helsingissä. Miten montaa saan rakastaa. Enkä olisi koskaan, ikinä uskonut ajavani huolettomasti pitkin nelostietä, laulellen virsiä; ennen kuin sitä faktisesti toteutin..

Perjantaina Helsinki ja toivottavasti Popedan-cover keikka.

SOL!