Olin juhlissa. En juonut, kun on pää ollut viime aikoina ihan sekaisin

muutenkin. Kaikkea sattui, yks luuli olevansa vailla elämäniloa, koska

vertasi itseään muihin, aikani revin häntä sieltä pois.

Sitten minä! Sitten minä idiootti, aloin tehdä samaa.

Aloin kadehtimaan. Mitä enemmän kadehdin ympärillä olevia, sitä

surkuisemmaksi oma olo muuttui. Mitä turhuutta! Tuntui että ihmisten 

katseet kiertelivät ympäriinsä, eivätkä koskaan pysähtyneet minuun.

Vaan aina johonkin muuhun. Vertailu on vihonviimeistä. Se tuhoaa

kaiken. Tekee minut vain vihreäksi itsesääliäksi.

Vie pois sen kaiken, mikä saisi jonkun katseen joskus pysähtymään.